Eräänä iltana äiti uhkaa ja pakottaa perheensä mukaan kirjanjulkkareihin hirviöasuihin pukeutuneina. Ilta menee pieleen ja paluumatkalla kiukkuinen perhe törmää sekopäiseen noitaan, Baba Jagaan, joka päättää kirota koko perheen. Hirviöasut eivät enää olekaan asuja, vaan äidistä tulee oikea vampyyri, isästä Frankensteinin hirviö, tyttärestä muumio ja pojasta ihmissusi.
Seuraa hurja ja monivaiheinen takaa-ajo hippivolkkarilla Saksan Transilvaniaan, kun perhe kaahaa noidan perässä. Jokainen löytää itsestään matkalla uusia kykyjä, ja hajanainen porukka huomaa lopulta olevansa vahvin ollessaan yhdessä.
Kirjassa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä huvittavia sivuhahmoja. Safier on Saksan tunnetuimpia tv-käsikirjoittajia, ja sen aistii. Oikeastaan koko ajan lukiessa on vähän sellainen olo, että seuraisi tv-sarjaa. Sanailu on nokkelaa, hahmot pelkistettyjä ja kerronnan rytmikin on reipas ja toiminta suupaloiksi jaettu. Luokittelisin kirjan toimivaksi nuortenromaaniksi panojutuista huolimatta. Miksei viihdevälipalaksi aikuisellekin. Erityiskiitos Ulf K:n oivaltavista piirroskuvituksista, joilla isä-Frankenstein ilmaisee itseään!
50g irtokarkkeja; hedelmää ja salmiakkia.
"Tämä on ainoa peili maailmassa", hän selitti, "jossa sinä voit nähdä sinut".
Katsoin kuusikulmioon ja havaitsin, että kasvoni olivat aivan kalpeat. Melkein kuin ohutta pergamenttia. Ja ne olivat sileät. Minulla ei olut enää näppylöitä. Ei mustapäitä. Vastapainoksi silmäni olivat punaiset. Verestävät. Silti minusta sädehti uskomatonta elinvoimaa. Näytin upealta. Tyrmäävältä. Todella, todella seksikkäältä.
Jos tämä oli peilin ansiota, että näytin niin uskomattomalta, olisin kernaasti huolinut samanlaisen kylpyhuoneeseemme.
Mutta tietenkään se ei johtunut peilistä.
Se selvisi minulle, kun huomasin peilikuvassani viimeisen, pelottavan yksityiskohdan: minulla oli kaksi hohtavan valkoista torahammasta.
