tiistai 16. lokakuuta 2012

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

Suosittu ruotsalainen dekkaristi ottaa haltuun uuden lajityypin, ihmissuhderomaanin. Kirja eteneekin jännityskertomuksen tyyliin - samaan aikaan monella rintamalla ja henkilöiden vaikuttimia syväluodaten. Kuin oltaisiin arvoitusta ratkaisemassa, ja sehän on ihan kelpo lähtökohta kirjalle.

Hiljattain eronnut Helena on yksin keskeneräisen hotelliprojektin ja etäisen teini-ikäisen tyttärensä kanssa, eivätkä rikkinäisessä lapsuudessa opitut selviytymismallit auta kipuun.

Anders laittaa silmät kiinni autoa ajaessaan ja toivoo, että edes jokin tuntuisi joltakin. Hän päätyy ensiavun kautta Helenan hotelliin. Anders on miljonääri, joka ei löydä elämään sisältöä, kun ostaminenkaan ei tunnu enää miltään. Anders pestautuu Helenan remonttimieheksi ja mitä siitä seuraa en kerrokaan, jos et arvaa.

Ruotsalaiselta maaseudulta löytyy myös katkera ja homofobinen ystävätär, auroja näkevä mystinen erakko sekä muutama mullistava salaisuus.

Pidin kirjan imevyydestä, se onnistui olemaan viihdyttävä olematta turhan imelä. Pelasti yhden flunssaisen iltapäivän. Dekkareista tuttu psykologinen arkeologia oli välillä vähän hupaisaa, mutta eipä tuo suuresti haitannutkaan, kylähullukin oli sympaattinen. Voisin suositella dekkareista ja lukuromaaneista pitäville.

Lihapullia ja kermaperunoita.

Nainen istui nojatuoliin pöydän vastakkaiselle puolelle. Puhalsi juomaansa, jotta se jäähtyisi. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään, mutta ei se kumma kyllä haitannut. He istuivat tulen kajossa kuin irrallaan maailmasta, satunnaiseen kohtaamiseen ei liittynyt mitään odotuksia tai velvoitteita. He vain istuivat yhdessä merkityksettömän hetken, eikä Anders ollut aikoihin tuntenut yhtä suurta helpotusta.