Midas pyörähti ympäri, hänen jalkansa lipesi multakokkareen päällä. Hän kaatui polvilleen ja kompuroi saman tien ylös kädet likaisina, housujen polvissa kylmän mudan jättämät läiskät. Tuntematon tyttö istui selkä suorana laakealla kivellä. Jotenkin tämä oli jäänyt Midakselta huomaamatta. Tyttö näytti siltä kuin olisi astunut ulos 1950-luvun elokuvasta. Hänen ihonsa ja hiustensa sävy oli niin kalpea, että hän näytti mustavalkoiselta valokuvalta. Pitkä takki oli sidottu vyötärön kohdalta kankaisella vyöllä. Tyttö oli luultavasti muutaman vuoden Midasta nuorempi, hiukan yli kahdenkymmenen. Hänellä oli päässään valkoinen villamyssy, käsissä valkoiset sormikkaat.
"Anteeksi", tyttö sanoi. "Ei ollut tarkoitus pelästyttää."
Kertomus tapahtuu kuvitteellisella St Hauda´s Land -nimisellä arktisella saarella, kenties jossakin napapiirin tuntumassa. Saaren maaginen luonto on kirjassa tärkeä, sekä päähenkilön kameran kautta nähtynä että yhtenä tarinan toteuttajista. Kirjan keskiössä on nuori valokuvaaja Midas, joka on elänyt koko elämänsä tällä syrjäisellä saarella, yhtä eristäytyneenä kuin saari, joka tarinassa epäilemättä kuvaa myös pojan sisikuntaa. Midas katsoo maailmaa kameran läpi, tallentaa sitä, mutta ei osallistu.
Eräänä päivänä jahdatessaan viimeistä valonsädettä Midas tapaa tytön, joka ensin näyttää aivan mustavalkoiselta valokuvalta. Ida, valtavissa saappaissa ontuva salaperäinen tyttö herättää Midaksessa uudenlaista mielenkiintoa. Aiemmin kuvien kautta elänyt nuorukainen huomaa nyt haluavansa olla osa tytön elämää. Idalla on kuitenkin salaisuus.
Kirja on Midaksen kasvukertomus, ja se kertoo siitä, miten sydämettömän miehen poika viimein löytää oman sydämensä ja oman elämäntahtonsa, katsoo ja koskettaa suoraan, ei lasin läpi. Ida katoaa sitä mukaa kun Midas herää. Idan rooli kirjassa onkin aika epäkiitollinen, minä ainakin olisin nostanut huomattavasti kovemman metelin, jos olisin muuttumassa lasiksi. Idan yksiulotteisuus antaa kuitenkin tilaa sadulle, joten annan sen anteeksi.
Maagisen realismin ihailijana annan arvoa salaperäiselle eläimelle, joka "valottaa" kaikki näkemänsä eläimet valkoisiksi sekä erakolle, joka jalostaa erikoista siipikarjaa. (Olisiko yökkössiipisen karjan voinut suomentaa jotenkin kauniimminkin? Yökkössiipinen, on siinä kyllä sana kerrakseen.) Pidän erityisesti kirjan saaresta ja sen luonnosta, voisin heti matkustaa St Haudaan ja uppoutua vaeltelemaan se rämeillä valkoisia sudenkorentoja etsien ja meduusojen ilotulitusta ihaillen.
Kuuma kupillinen hopeateetä.
