tiistai 15. tammikuuta 2013

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Vanhat valokuvat ovat aina kiehtovia. Kirjan kirjoittaja on kolunnut keräilijöiden arkistoja ja tarjoaa lukijoille kirjan kuvituksena merkillisiä ja toden totta eriskummallisia aitoja vanhoja valokuvia, joista ihan jokaiseen voisi kuvitella kiinnostavan tarinan.

Tässä Ransom Riggsin kirjoittamassa tarinassa päähenkilönä on Floridassa asuva 15-vuotias Jacob Portman. Jacobilla on maailman mahtavin isoisä, jonka kertomat seikkailut hirviöiden ja orpokodin eriskummallisten lasten kanssa olivat parasta, mitä Jacob lapsena tiesi. Kasvaessaan isommaksi Jacob tunsi itsensä huijatuksi, kun ymmärsi, etteivät isoisän kertomukset voineetkaan olla totta. Isä selitti, että pappa satuili, koska oli kärsinyt lapsuudessaan Puolassa natsien vainon vuoksi. Isoisä on Jacobin läheisin ihminen, hengenheimolainen. Koulussa Jacob on ulkopuolinen ja omat vanhemmat ovat jotenkin ihan eksyksissä perityn varallisuutensa ja loputtoman vapaa-aikansa kanssa. Isoisä on perheen ainoa särmä tyyppi, ja isoisäkin on ihan pihalla hirviöjuttujensa kanssa.

Eräänä päivänä Jacobin puhelin soi. Isoisä soittaa hädissään, sillä isä on piilottanut isoisän asekaapin avaimen ja hirviöt ovat tulossa. Taas näitä puheluita. Niinpä niin, huokaa Jacob, ei mitään hätää isoisä, minä tulen kohta käymään. Jacobin tullessa paikalle isoisän talo vaikuttaa tyhjältä ja joka paikka on mullin mallin. Takaovi on raollaan ja hyttysverkossa on revitty auki. Jacob seuraa jälkiä metsään ja löytää lopulta isoisänsä, joka on joutunut verisen hyökkäyksen kohteeksi. Pensaiden takana vilahtaa jotain hirveää, jota ei varmastikaan voi olla olemassa.

Isoisän kuoleman jälkeen Jacob joutuu psykiatrien pallottelemaksi, kunnes viimein päättää käydä käsiksi ongelmiinsa ja matkustaa Walesiin isoisän entiseen orpokotiin etsimään johtolankoja. Orpokoti on kuitenkin raunioina, ollut sitä saksalaisten pommituksista asti. Mutta raunioista kuuluu outoja ääniä - ja siellä näkyy vanhanaikaisesti pukeutuneita lapsia. Jacob juoksee lasten perään kuin Liisa kanin, ja päätyy kolon kautta aikaan ja paikkaan, jota ei voi olla olemassa.

Kirja on Ransom Riggsin esikoinen, johon ostettiin filmausoikeudet jo ennen sen valmistumista (lievetekstin mukaan Tim Burtonin ohjaama filmi valmistuisi tänä vuonna) ja joka on ollut aikamoinen myyntimenestys ympäri maailmaa. Lisää osia lienee luvassa.

Supervoimia omaavat lapset, aikahyppely ja maailman pelastaminen lonkeroisilta hirviöiltä, eihän tässä yhtään pöllömpi konsepti olekaan. Kirjan lajityyppi on selkeästi nuortenromaani ja epäilen, että parikymmentä vuotta sitten olisinkin ollut aivan otettu. Tämä ei kuitenkaan aivan nouse siihen nuortenromaanien joukkoon josta olen täysin rinnoin nauttinut tätilukijanakin, kuten monet Ursula K. LeGuinin, Diana Wynne Jonesin tai vaikkapa Suzanne Collinsin kirjat. Kirjassa on menoa ja meininkiä, mutta sen kepeys korostuu jo vähän kiusallisesti, kun katselee kuvituksena olevia hienoja valokuvia.

Hanhenkoipea paikoilleen köytetyn leijuvan tytön seurassa.

"Laskeuduin takaisin pihalle ja lähdin kiertämään taloa etsien toista sisäänkäyntiä ja selvittääkseni, minkä kokoinen talo oikein oli. Se tuntui mittaamattoman isolta, sillä jokaisen nurkan takana näytti olevan taas uusi torni, kuisti, savupiippu tai muu uloke. Viimein pääsin talon taakse ja löysin mahdollisen sisäänkäynnin: ovettoman oviaukon, joka köynnöskasvustoa lukuun ottamatta ammotti mustana kuin nielaistakseen minut. Sen katsominenkin karmi selkäpiitäni, mutta olinko minä matkustanut puoliväliin maailman ympäri vain paetakseni pelottavan näköista taloa? Mietin millaisia kauhuja Portmanin pappa oli eläessään joutunut kokemaan, ja terästin mieleni. Jos sisällä oli joku, minä löytäisin hänet. Nousin murenevat portaat ja astuin kynnyksen yli."

Schildts & Söderströms 2011.