Kirjasarjan keskusparilla, poliisi Patrik Hedströmillä ja kirjailija Erica Falckilla on aika lailla kädet täynnä, kun puolivuotiaat kaksospojat vaativat ympärivuorokautista huomiota ja Patrik on vasta palailemassa sydänkohtauksen jäljiltä töihin. Mutta mikään ei auta, kun alkaa tapahtumaketju, joka jättää arkihaasteet kakkoseksi.
Kertomus lähtee liikkeelle pakenevasta naisesta, jolla on veriset kädet ja hiljainen poika. Nainen piiloutuu poikansa kanssa syrjäiselle majakkasaarelle, jonka kerrotaan kummittelevan. Kallioluoto kuiskii tarinansa niille, jotka kuulevat, sillä kuolleet eivät koskaan poistu sieltä.
Majakanvartija on perinteinen ja vetävä dekkari. Poliisi-kirjailija-kaksikko lähestyy ratkaisua kumpikin omalla suunnallaan, toinen kaahaa poliisiautolla ja toinen kaksosvaunuilla. Kirjassa on neitimarplemaista viehätystä, arkisia ja lempeitäkin tunnelmia, vaikka rikokset ovatkin raakoja. Väkivaltaa ei ihannoida ja rikokset ratkeavat älyllä. Poliisiaseman henkilöstö muodostaa tiiviin perheen, jota Läckberg kuvaa rakkaudella, koomisinkin sävyin.
Nykypäivään yhdistyy rinnakkaiskertomus sadan vuoden takaa ja tarina kulkee sujuvasti nykyisyydessä ja menneisyydessä. Perheet ovat olleet vaarallisia paikkoja naiselle, silloin ja nyt, ja perheväkivalta nouseekin kirjan keskeisimmäksi teemaksi.
Termoskahvia ja keksejä tuulisella kalliolla.
Vasta ratista kiinni ottaessaan hän huomasi että hänen kätensä olivat veressä. Kämmenet tuntuivat tahmeilta nahkaa vasten. Hän ei kuitenkaan välittänyt siitä vaan vaihtoi pakin päälle ja peruutti kiivaasti ulos autotallista. Kuuli hiekan roiskuvan renkaiden alla.
Heillä oli pitkä automatka edessään. Hän vilkaisi takapenkille. Sam nukkui peittoon käärittynä. Pojan olisi pitänyt olla turvavöissä, mutta hän ei ollut raaskinut herättää tätä. Hän ajaisi niin varovasti kuin suinkin osaisi. Jalka hellitti vaistomaisesti hiukan kaasupolkimelta.
Gummerus 2012
