Alice Hoffman: Punainen puutarha

Hallie Brady on orpo hattumaakarin apulainen, kuin yksi Dickensin sankareista. Halliella ei ole elämässä yhtään mitään menetettävää ja kun tarjoutuu tilaisuus lähteä uuteen maailmaan, Amerikkaan, vaikka millaisen nilviäisen vaimona, tarttuu tyttö siihen. Päämäärätön joukko uudisasukkaita päätyy Massachusettsin korpiin hankien keskelle kuolemaa odottamaan. Käytännöllinen ja peloton Hallie tarttuu toimeen ja pelastaa seurueen hengen. Halliesta tulee legenda ja seurueen asuinpaikasta Blackwellin kylä.

Kirjan tarinat seuraavat Hallien jälkipolvien vaiheita nykypäivään asti. Taianomainen punainen puutarha, jossa kasvaa vain punaisia kasveja, valtavat karhut, inhimilliset ankeriaat, kylässä seisahtuvat vaeltajat ja pienen tytön haamu jokitöyräällä, tarinoiden maagiset elementit nivoutuvat kerrontaan kauniisti. Blackwell muuttuu ajan kuluessa, mutta ihan tavallista kylää siitä ei tule ikinä, eikä Hallie Bradyn jälkeläisiäkään voi sanoa tavallisiksi ihmisiksi.

Novellit muistuttavat tarinoita, joita joku kertoo pimeässä leiritulen äärellä. Hyvä tarinankertoja lisää mausteeksi kauhua, taikaa ja suuria tunteita. Kirjassa tehdään kunniaa tarinankerronnan perinteille, ja kertomukset lähtevätkin lentoon. Tästä huolimatta odotin, että kirja huipentuisi ja rakentuisi loppua kohti, siitä tulisi osiansa isompi kokonaisuus. Ihan niin ei käynyt, novellit ovat irrallisia. Mutta koska ne ovat näin hienoja, ei kirjaa voi olla suosittelematta. Niitä harvoja viime aikoina lukemiani kirjoja, jotka haluaisin pysyvästi omaan hyllyyni.

Karhunmaitoa.

"Ruusut olivat jo silloin auenneet. Kukat olivat tummanpunaisia. Louise tiesi varmasti, että lapuissa oli lukenut Sunburst, ja sen lajikkeen olisi pitänyt tehdä keltaisia kukkia, joissa oli kuparinvärinen keskusta. Lehtisalaatti, jonka hän oli ostanut, näytti saavan rubiininpunaisia sävyjä. Ja sitten, varhain yhtenä iltana hänen ollessaan keräämässä ensimmäistä satoa punertavista tarhapavuistaan tapahtui jotain kummallista. Ilta oli kaunis: hyvin hiljainen ja sininen. Hän silmäili tarkemmin puutarhaansa, jota hänen äitinsä ja tätinsä olivat aina kehottaneet karttamaan. Vihannekset olivat kasvaneet ripeästi. Puutarha voi varsin hyvin ottaen huomioon, että hän oli aloittelija. Sammakot olivat aloittaneet purolla surulliselta kuulostavan yöllisen kurnutuksensa, ja hyttyset olivat liikkeellä sankkoina parvina. Mutta nyt Louise huomasi, että hänen oli syytä olla huolestunut vielä toisestakin luonnonvoimasta: itse multa näytti tummanpunaiselta. Hän otti sitä kourallisen ja hankasi sitä sormiensa välissä. Kun hän päästi mullan putoamaan maahan, hänen kätensä olivat tahrautuneet verenpunaisiksi. Toisessa kämmenessä oli pieni luu. "

Gummerus 2012.